Töölöntorin ideakilpailu / The competition for the Töölöntori square
Torielämä on rakastettu perinne, mutta se on hiipunut kaupan ja kaupungin muutoksessa. Pelkkä ympäristön kohentaminen ei riitä vahvistamaan sitä.
Miten uudistaa liikenteen ja pysäköinnin hallitsema, rakennustaiteellisesti arvokas 1930-luvun aukio tulevaisuutta varten?
How to renew an architecturally precious 1930s square, dominated by traffic and parking, for future changes in transportation?
Open-air market is a cherished urban tradition that has dwindled due to the restructuring of the commerce and the city. Improving the cosiness of the square is not enough to revitalise it.
Ehdotus avoimeen ideakilpailuun, kolmas palkinto.
Yhdessä Otto Aution kanssa.
Kilpailun järjesti Helsingin kaupunki.
***
A proposal for an open idea competition, third prize.
Together with Otto Autio.
The City of Helsinki organized the competition.
***
Töölöntori arkkitehtonisessa yhtenäisyydessään valtakunnallisesti arvokkaan 1930-luvun kaupunginosan sydän. Sen on tunnustanut suomalaisen modernismin merkkiteokseksi myös kansainvälinen, modernismin perintöä vaalima DOCOMOMO-järjestö. Suuri tori on sekä alueen maamerkki, pääkatujen risteyskohta että torimyyntipaikka. 1900-luvun kuluessa liikenne- ja pysäköintijärjestelyt ovat vallanneet torilla enemmän tilaa. Toisaalta torikauppa on hiipunut. Se on rakastettu osa kaupunkikulttuuria, aineetonta kulttuuriperintömme, mutta jää alakynteen suuryksiköityvälle kaupalle ja kaupungin kasvulle. Töölöntori sijaitsee vilkkaan Runeberginkadun varrella, mutta katuverkon analyyttisen tarkasteluni mukaan se ei ole aivan yhtä vetovoimainen ohikulku- tai lähikauppapaikka kuin esimerkiksi Kallion Linjojen ja Hakaniementorin kokonaisuus.
Töölöntorille ja sen ympäristöön on rakennettu ja odotettavissa muutoksia, joiden takia Helsingin kaupunki etsi avoimella ideakilpailulla ratkaisuja torin sopeuttamiseksi tähän päivään ja tulevaisuuteen. Kaupungin tavoitteena on kohentaa Töölöntorin viihtyisyyttä, vahvistaa sen imagoa, parantaa liiketoimintaedellytyksiä, vilkastuttaa ulkomyyntiä ja sujuvoittaa kulkuyhteyksiä. Lisäksi kilpailussa varaudutaan maanalaiseen juna-asemaan Töölöntorilla. Aseman sisäänkäynnit ovat merkittävä haaste kilpailutehtävässä.
Ehdotuksen ilme
Palkittu ehdotuksemme Ryijy korostaa Töölöntoria toiminnallisena ja kaupunkikuvallisena kokonaisuutena. Tori yhtenäistyy laajemmilla jalankulkualueilla ja selkeällä sekä tunnistettavalla ilmeellä. Se erottuu vehreänä keitaana kauas Runeberginkadulle ja Topeliuksenkadulle. Töölön omalaatuisesta art deco -arkkitehtuurista ammentava muotokieli jatkuu torin laidasta laitaan. Töölössä on värikkäitä, kiiltävine terädetaljeineen ja peileineen ylellisen tyylikkäitä porrashuoneita, jotka ovat innoittaneet suunnitelman aseman sisäänkäyntejä. Aukion kiveyskuvio saa linjansa torin ja pääkatujen viistosta kohtaamisesta ja erottaa torin hienovaraisesti ympäröivistä kaduista ja muista Helsingin toreista.
Harkituista, yksikertaisista yksityiskohdista torille syntyy yhtenäisen ilmeen puitteissa silti erilaisia tunnelmia ja mahdollisuuksia: vilkkaita, rauhallisia, aurinkoisia ja vehreitä viivähdys- ja ruokailupaikkoja, kiipeiltävä leikkiveistos, lava, katos ja avara sydänalue, johon istuvat monenlaiset tapahtumat.
Tori kauppapaikkana
Ryijy parantaa ensisijaisesti nykyisten kivijalkaliikkeiden ja torikaupan edellytyksiä. Kohentuvat liikkumisjärjestelyt, terassivyöhykkeet, torin käyttömahdollisuudet ja viihtyisyys ovat eduksi. Kaksi paviljonkia täydentävät toria. Niihin sisältyy kioskeja ja Pisara-radan sisäänkäyntivaraukset. Kioskitilat on keskitetty rauhallisen itälaidan paviljonkiin, joka ei peitä kivijalkaliikkeitä eikä torimyyntikojuja – on tärkeää, että ne näkyvät hyvin pääkaduille. Uusi itäpaviljonki on toritapahtumien tukikohta ja siinä voi olla vaikka katuruokakeittiö ja ulkomyyntiä täydentävä juustopuoti.
Perinteisen torikaupan ja -elämän vahvistamiseen tarvitaan muitakin keinoja kuin torin itsensä kohentamista tai uusia liiketiloja. Hiipuvan torikaupan kysymykseen on vastattava nyky-yhteiskunnan tarjoamin keinoin. Esimerkki tällaisesta mallista on Töölöntorilla pysähtyvä, internetissä organisoitu lähiruokajakelu. Ehdotuksessamme torikauppaan ja -tapahtumiin kokeillaan uudenlaista, kuratoivaa mallia. Sen tavoitteena on taloudellisesti kestävä, ammattimainen toimintatapa, joka vireyttää torielämää pysyvästi. Nyt torikauppa on erillisten toimijoiden varassa, jotka varaavat paikkansa Tukkutorin kautta. Rinnalle otettava ”kuraattori” suunnittelee säännöllisten kaupallisten ja kulttuuritapahtumien ohjelmiston ja viestii siitä. Kuratoinnin kannattavuus syntyy esimerkiksi oikeudesta torin käyttöön perinteisen myyntiajan ulkopuolella: kuraattori voi periä osuuden ohjelmien tuotosta. Malli on saanut vaikutteita Meksikossa tekemästäni tutkimustyöstä pienestä, rappiotilasta henkiin herätetystä aukiosta. Eräs havainto oli epätavanomainen, aukion kahvilanpitäjän ja kaupungin sopimus, jolla kahvilanpitäjä saa järjestää aukiolla ilmaisia kulttuuritapahtumia, joiden virvokemyynnistä hän myös saa suuren osan tuotoistaan.
Liikkuminen
Vain vilkkaat Runeberginkatu ja Topeliuksenkatu halkaisevat torin kuvioidun pinnan. Muu osa torista on jalankulkijoiden valtakuntaa sielläkin, missä ajo ja pysäköinti on edelleen sallittua. Tykistönkatu aurinkoisimmalla laidalla on kävelykatu, johon liiketilat saavat levittäytyä. Muut sivukadut ovat jalankulun ja autojen jakamaa pintaa. Voimakas pintakuvio ohjaa autoilijoita etenemään jalankulun ehdoin ja reunakivet merkitsevät ajoväylän.
Liikkumismuodon vaihto torilla on selkeää, sillä pysäkit, asema, taksit ja pyörät ovat näkyvästi pääkatujen risteyksessä. Risteys tiivistyy ja tilaa vapautuu liikennemuodon vaihdolle, mikä on tärkeää varsinkin, jos Töölöntori saa juna-asemansa ja toisenkin raitiovaunulinjan: silloin tarvitaan merkittävästi enemmän väljyyttä jalankululle.
Töölöntorin uudistamisessa edetään ylipäänsä kokeilevasti niin uusien liiketilojen laajuuden määrittelyssä kuin katujen uudistamisessakin. Ryijy kehittyy kokeiden mukaan.
Töölöntori (the Töölö Square) is the heart of an architecturally uniform, nationally valuable neighbourhood built in the 1930s. The international organization DOCOMOMO has listed the area as an example of Finnish modernism. The Töölöntori square is the landmark of the neighbourhood, a junction of main streets and an outdoor marketplace. Since the 1930s, motor traffic and parking taken over more area. On the other hand, the outdoor market has dwindled. It is a cherished part of the urban culture, our intangible heritage, but centralising retail and urban growth have put it at a disadvantage. The Töölötori square is by the busy Runeberginkatu street, but according to my analysis, it is not quite as attractive place of passing or local shopping as the Hakaniementori square together with the Linjat streets in Kallio.
Further changes are expected in and around the square and therefore the City of Helsinki sought ideas to adapt the Töölöntori square to the present-day and to the anticipated future. The aim of the city is to revitalize the square, strengthen its character, improve connectivity, usability and the conditions for business and invigorate the outdoor market.
The appearance of the proposal
Our awarded proposal Ryijy (Rug) highlights the large Töölöntori square as an functional and visual entity. It is visible far from the Runeberginkatu and Topeliuksenkatu streets as a lush oasis, as a node in the chain of parks and squares of Töölö. Extended pedestrian areas and a clear, identifiable appearance unify the square. The unique art deco architecture around the square has inspired a subtle new design that covers the whole square. There are luxuriously colourful, stylish staircases in Töölö with mirrors and shiny steel details. They inspired the entrances to the future train station in the proposal. The diagonal pavement pattern is derived from the diagonal encounter of the main streets and it distinguishes the square from the streets and other squares in Helsinki.
Within the overall uniformity, well-thought, simple details in the proposal create an array of atmospheres and possibilities: busy and peaceful, sunny and sheltered spots for lingering and eating out, a play sculpture, a stage with a canopy and a large open central area capable of accommodating a variety of events.
The square as a marketplace
The proposal improves first and foremost conditions for the ground floor businesses and the open-air market. The square is more convenient for pedestrians, its overall cosiness improves, the ground floor businesses have a zone for terraces and possibilities for both larger and smaller events in the square are more versatile. Two pavilions amend the square. They contain the kiosks and the entrances for the planned underground station. The larger kiosk is at the peaceful eastern end of the square, in order not to obstruct the ground floor retail spaces; it is paramount that they can be seen well from the main streets. The eastern pavilion works also as a hub for smaller events. It may accommodate a street food kitchen or a cheese shop that supplement the marketplace.
Strengthening the traditional outdoor market and urban life necessitates other measures than only the improvement of the square itself. The question of dwindling outdoor market must be answered with the means of a contemporary society. One such example is the local food delivery organized in the Internet that today stops at the Töölöntori square. We propose to experiment a new, curatorial model for organizing outdoor market and events on the square. It aims to establish an economically viable and professional way of coordinating events that revitalizes the square permanently. Today, separate market retailers in Helsinki book their outdoor selling places from the city. The parallel new event curator would plan a schedule of regular cultural and commercial events and inform and advertise it. The curator could be granted e.g. from an exclusive right arrange events outside the traditional market hours and could therefore claim a commission of the profits of the events. My research of a revitalised, derelict square in Mexico influenced this model. One observation in in the research was an unconventional agreement between the city and an owner of a café in the square. It allows the owner to arrange free cultural events in the square, while also receiving much of his profits from the beverage sales in the events.
Traffic
Only the busy main streets cut through the patterned pavement of the square. The rest is the realm of pedestrians, even where driving and parking are still allowed. Tykistönkatu on the north side of the square – the sunniest side – is completely for pedestrians and has ample space for the ground floor retail spaces to spill outdoors. Other side streets are shared surfaces. The strong surface patterns guide cars to proceed carefully and curbs mark their lane.
Chaging the mode of transportation in the square is clear, because tram stops, the station entrances, a taxi stand, bicycle parking and city bikes are all intervisible around the junction of the main streets. The junction becomes more compact, releasing pedestrian area for changing the vehicle, which is crucial especially if the Töölöntori will have a train station and another tram line; substantially more area for commuters is necessary.
In principle, the renewal of the square will be done experimentally both what comes to rearranging the streets and determining the size of the new retail spaces.